Sovellan omassa opetuksessani yhteisöllistä tutkivaa oppimista ja
yhteistoiminnallista projektioppimista. Jälkimmäistä olen käyttänyt yli kymmenen
vuotta verkko- ja lähiopetuksessa. Viimeisten kolmen vuoden ajan olen entistä
enemmän innostunut yhteisöllisestä tutkivasta oppimisesta, joka on
epämääräisempää ja ongelmallisempaa, mutta parhaimmillaan antavampaa ja
palkitsevampaa kuin projektioppiminen.
Itselleni sopii verkko-opetuksen joustavuus, joka sallii keskittymisen, asioihin
paneutumisen ja niihin palaamisen, omien ajatusten hiomisen ja toisten ajatusten
"kuuntelun" toisin kuin luokkahuoneopetus, jossa tapaamiseen varattu aika
rajoittaa mahdollisuuksia omien ajatusten avaamiseen ja niiden perusteluun sekä
edellyttää usein välitöntä reaktiota tai "tilanne menee ohi".
Viime syksynä TieVie-koulutuksen Turun lähiseminaarin juonneryhmätyöskentelyssä
ja samaan aikaan omassa opetuksessani käynnistyneessä tutkivan oppimisen
prosessissa minulle avautui yhteisöllisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen ero.
Kun tehokkaat opiskelijani olivat ennen tutkivaan oppimiseen johdattavaa
videoneuvotteluamme ehtineet jakaa tiedonrakentelunsa osaongelmiin ryhmän
jokaiselle jäsenelle työstettäväksi, jouduin miettimään perusteluja yhteiseen
tutkimusongelmaan palaamiseen ja ryhmän jokaisen jäsenen omien ajatusten
avaamiseen ennen sukellusta syventävän tiedon pohjattomiin luoliin.
Mikä on ammattikorkeakouluopiskelun tavoite? Onko tavoitteena tuottaa kurssin
vaadittu lopputulos, raportti, dokumentti tai ohjelmistotuote kuten
verkkopalvelu, mahdollisimman tehokkaasti? Vai onko tavoitteena opiskelijoiden
kasvu ammatilliseen asiantuntijuuteen, joka syntyy lopputulokseen tähtäävässä ja
ajattelulle aikaa antavassa yhteisöllisessä oppimisprosessissa?
Opettajalle palkitsevimpia ovat opiskelijoiden oivallukset, hetket, jolloin
möykkynä olleet ongelmat avautuvat kuin taikaiskusta ja synkkä sumu väistyy
syvällisen ajattelun kukkivasta puutarhasta. Ihailusta väristen ahmin
opiskelijoiden tiedonrakentelussa avaamia ajatuksia, kysymyksiä, joihin
haluaisin vastata, mutta joihin muut opiskelijat ovat jo vastanneet ja kertoneet
kaiken sen, mitä itselläni oli mielessä, sekä paljon sen lisäksi,
esittäneet asiantuntijatietoja, joiden kerääminen olisi yhdeltä ihmiseltä pitkä
ja puuduttava, istuinlihaksia vaativa uurastus, mutta yhteisöltä toinen toistaan
innostava tanssi asiantuntemuksen vuorenrinteillä.
Entä mikä on opiskelijalle palkitsevinta? Voiko opettaja vaikuttaa opiskelijan
kokemaan laatuun? TieVie-koulutukseen kirjoitin omasta opiskelustani
laatukokemuksen - tentistä.
Sivu päivitetty 1.4.2008